Jaa’a, tässä olisi nyt tämmönen tavallinen höpötysblogimerkintä kun kyseessä on kuitenkin Motörheadin keikka, josta pääsin nauttimaan hyvässä seurassa 18.12. Helsingin Kaapelitehtaalla eturivistä! Tässä onkin kuva ennen Jorn Landen eli lämppärin keikan alkua. Kuvassa olen hemaisevan kalpean näköinen valaistuksen takia.. Sittemmin eturivistä löytyikin Vili, Miika ja Konsta, mutta näiden uusien tuttavuuksien kanssa ei ole minkäänlaista ryhmäkuvaa..
Hieman on kuitenkin hataralla pohjalla näin äkkiseltään mietittynä, minkälaisen setin Motörhead veti keikalla, mutta yritän nyt palautella tässä mieleen suurimman osan biiseistä! Keikka alkoi ainakin sillä, kun Lemmy huusi mikkiin ”Bomber” jolloin keikka sai räjähdysmäisen alun tällä loistavalla biisillä, joka nosti fiiliksen jo täysin kattoon, sai uskomattomat kylmät väreet aikaan sekä uskomattoman ja epätodellisen fiiliksen! Muistaakseni Bomberia seurasi Damage Case. Sittemmin epäjärjestyksessä keikalla nautittiin ainakin seuraavista biiseistä: I Know How To Die, Killed By Death, jossa Michael Monroe hyppäsi lavalle laulamaan biisiä Motörheadin kanssa, Stay Clean, Get Back In Line, joka muuten oli yksi keikan parhaista vedoista mielestäni, Metropolis, Going To Brazil, The Chase Is Better Than The Catch, One Night Stand, One To Sing The Blues loistavan Mikkey Deen rumpusoolon kera ja tietenkin encoret, jotka olivat muistaakseni Whorehouse Blues, (jonka aikana Lemmy ei tällä kertaa poltellut perinteisesti Mallun punaista, liekö kaapelitehtaassa kiellettyä?) Ace Of Spades ja yleisöä kaikken eniten villiinnyttänyt Overkill!
Äkkiseltään muistellussa biisilistassa on jonkin verran puutteita eikä se ole järjestyksessä, mutta tämänkaltaista settiä saimme nauttia! Born To Raise Hell –biisiä kaipailin settiin myös, sekä nimikkobiisiä Motörhead, mutta näistä ei valitettavasti päästy nauttimaan.
Keikka oli ehdottomasti paras missä olen käynyt, loistava meininki ja eturivillä oli kysyntää ja paikastansa sai todellakin tapella jos halusi nähdä Jumalan ja kumppanit lähietäisyydeltä! Keikan päätteeksi sain Phil Campbellin plektran muistoksi tästä loistavasta päivästä! Loppuun vielä kuva plektrasta kehyksissä, joka on Lemmyn omaelämänkerran vieressä :) Nyt jo sen verran ikävä keikkaa, että lupaan itselleni, jos Lemmy vielä elää, minä menen vielä katsomaan Motörheadia vähintään yhtä monta kertaa kun he käyvät suomessa, onhan kyseessä kuitenkin universumin paras bändi!
Siinä teille ihmisille vielä parhautta Motörheadilta bändin 30 -vuotis juhlakiertueelta :)
Moi mä tykkään sun blogista raksuli :3 ! Löysin tieni sitte tänne :D
VastaaPoista